Lastenkirjailija Taru Viinikaisen opetus lapsilleen - "Ei äitikään antanut periksi"

Heinolalainen lastenkirjailija ja äidinkielenopettaja Taru Viinikainen kertoi Radio Voimalla uudesta kolmannesta lastenromaanistaan Tiltu ja Lettu – Kadonneet Puutarhatontut.
- Kaikki sarjan osat on saaneet tosi kivaa palautetta, mutta tämä kolmas osa on saanut vielä enemmän kuin edeltäjänsä. Se miksi viihdyn lasten maailmassa, on välittömyys. Olen kuullut tosi monelta ja myös nuoremmalta tyttäreltäni, että tämä kolmas osa on tosi jännä. Iltasatuhetkessä pääsee oikein jännittämään, että miten tässä oikein käy, minne ne puutarhatontut ovat oikein kadonneet ja mikä on se kuikelo, mikä siellä nurkkien takana lymyää, arvuutteli Viinikainen.

Viinikainen on lukion äidinkielenopettajana huolissaan nuorten kirjallisista taidoista.
- Monenlaisia kirjoittajia on. Äidinkielenopettajien kesken olemme jonkin verran huolissamme kirjoitustaidosta. Omassa työssäni huomaan, että teksti on monelta osin, monellakin opiskelijalla puheenvaraista. Se johtuu ehkä siitä, että vaikka päivittäin me kaikki kirjoitamme aika paljon, kun kirjoitamme vaikka pikaviestejä toisillemme, niin onko se sitten vähän yksipuolista kirjoittamista. Pikaviestin naputtelu on pitkälti puheen mukaista ja kun oikein paljon treenaa jotain lajia, niin siinähän tulee hyväksi. Me olemme varmasti tosi hyviä WhatsApp-viestien kirjoittajia. Pitäisi kyllä muistaa treenata muitakin tekstilajeja ja sitä tietysti koulussa teemme, mutta tärkeätä olisi myös muutenkin sitä harrastaa, Viinikainen muistutti.

Opettaja Viinikaisella on idea, jonka avulla lukio-opiskelijat voisivat kerrata yhdessä ylioppilaskirjoitusten äidinkielen kieliasioita lähettäessään pikaviestejä toisilleen.
- Olen heittänyt vitsillä opiskelijoille, että mitäs jos siihen asti kun ylioppilaskirjoitukset tulee, niin heitätte toisillenne haasteen, että kirjoitatte vain huoliteltua yleiskieltä, ja sitten jos joku tekee virheen, niin huomautatte siitä. En tiedä, kuinka kahjoina ne minua pitävät sen ehdotuksen jälkeen, mutta siinähän sitä harjoitusta saisi, opettaja nauroi.

Viinikainen pitää lasten ja vanhempien yhteisiä lukuhetkiä tärkeinä.
- Tiedän, että aika on rajallista, mutta kyllähän sitä toivoisi, että illalla tai päivällä löytyisi aikaa pysähtyä. Kirja sopii siihen pysähtymisen hetkeen mainiosti, kannusti Viinikainen.

Viinikainen antoi vinkkejä myös kirjailijan urasta haaveileville nuorille ja aikuisille.
- Tärkein luonteenpiirre on periksiantamattomuus. Kun saa jotain aikaiseksi, on itse siihen tyytyväinen ja lähettää sen eteenpäin vaikka kustantamoihin, niin jos siihen tulee ei-vastaus, niin ei heti luovuta, vaan jatkaa sitä työtään. Jos minä olisin heti antanut periksi, niin ei olisi näitä kirjoja nyt. Olen koittanut aina painaa sitkeästi eteenpäin ja toivon, että se on semmoinen asia, minkä voin opettaa omille lapsilleni, että ei äitikään antanut periksi, Viinikainen kertoi.

Audio icon Lataa podcast (22.34 MB)